Eli ollaan menossa naimisiin 15.10.2005

Tänne tulen laittamaan hääjuttuja.. kuvia, ja tarinoita.

HISTORIAA:

Tapasimme syksyllä 2003, ja ihastuimme toisissamme aitouteen. Olemme molemmat luonnollisia ihmisiä, aitous on meille kummallekin tärkeä ominaisuus. Luotamme toisissamme siihen, että meidän ei tarvitse esittää toiselle eikä itsellemme mitään. Nauramme samoille asioille, meitä kiinnostaa kulttuuri, käymme paljon teattereissa ja konserteissa. Suuri intohimomme on  elokuvat, katsomme paljon omia dvd-elokuvia, ja käymme mieluusti myös elokuvissakin. Pidämme kotona olosta, emme viihdy tupakansavuisissa kapakoissa, vaan mieluusti kutsumme luoksemme ystäviämme syömään hyvin, ja juomaan vaikka viiniä.

Menimme toisistamme niin sekaisin tuolloin syksyllä 2003, että melkein heti käytännössä asuimme yhdessä. Oli meillä puolisen vuotta kaksi kotia, mutta sitten helmikuussa 2004 muutimme yhteen nykyiseen asuntoomme, joka kohta vaihtuu kuitenkin samassa talossa olevaan isompaan asuntoon. Totesimme että kaksi kotia oli vaan liikaa ongelmia, se ketsuppi oli aina ostettu toiseen paikkaan, ja toisesta lopussa, ja tuntui turhalta ostella aina tuplashampoot ja tuplawcpaperit.

Toukokuussa koimme onnellisia hetkiä, ja menimme kihloihin. Sormuksia oltiin käyty sovittelemassa jo yhdessä, mutta Jani hoiti homman niin että en todellakaan osannut aavistaa milloin varsinainen kihlaus tapahtuu. Yllättäen sitten toukokuun 29. päivä se tapahtui. Ja romanttisesti kotona, omassa sängyssämme. Tosin alkuperäinen ajatus oli mennä kihloihin Nuuksiossa, juuri tuolloin samana päivänä, mutta vettä satoi niin paljon ettei me sitten lähdettykään metsään.

Syksyllä 2004 olimme kaupunkilomalla Turussa, ja vietimme Turussa kaksi yötä. Ensimmäisen yön vietimme kylpylässä, ja siellä meni hyvin. Nautimme vedestä ja olimme kuin ihan vasta äskettäin rakastuneet kun halailimme siellä altaissa. Toinen iltamme menikin sitten enemmän kuin mönkään. Ilma oli aivan niin kamala kuin sateisessa Suomessa voi olla. Vettä satoi aivan koko ajan. Olin kipeän oloinen, kurkkuun koski, ja koko ajan oli viluinen ja kostea olo, koska vaatteet kastui välillä kaiken aikaa. Lopulta päädyimme hotellimme ravintolaan kuumille juomille, ja siellä se ilta sitten vierähtikin. Leppoisia juttelimme, ja hääpäivästämme päätimme siellä. Jani otti ja kirjoitti kännykkäni kalenteriin tuon päivän, ja kirjoittipa sinne että "Se" päivä, päätetty Suomen Turussa".

Päivä kuulostaa lukuna kivalta.. 15 10 05. Hihih. Ja eilen sitten selvisi että päivä on hyvä päivä muutenkin, Janin vanhempien hääpäivä on myöskin samana päivänä. 

TAMMIKUU 2005

Kirkko varattu, hääkirkoksi valitsimme ainoan meille kummallekin oikean kirkon näköisen kirkon, joka on minulle tärkeä syystä, että kesänviettopaikkamme on ollut ko. paikkakunnalla koko elinikäni ajan, ja isäni asuu siellä lähellä. Lisäksi kirkko on vaan juuri oikea kirkko meille. (Muokattu elokuussa kirkko on Pornaisten kivikirkko, Pornaisissa)

Lisäksi on varattuna juhlapaikka, eli kirkon läheltä meille sopiva perinteinen juhlatalo. Siellä on esiintymislava, ja siellä voi hyvin juhlia ja nauttia ystävien ja sukulaisten seurasta. Ainoa pieni ongelma on juhlapaikan sijainti, eli julkisia kulkuneuvoja ei pahemmin kulje. Ainakaan myöhemmin illalla. Ajattelimme että järjestäisimme lähimmälle juna-asemalle jonkinlaista yhteiskuljetusta. Esim. pikkubussi sopisi varmaan hyvin tähän tarkoitukseen. (Muokattu elokuussa juhlapaikka on Kuusisto, Pornaisissa)

Pitopalveluita kilpailutamme parasta aikaa.

Väriteemaksi olemme valinneet viininpunaisen, okran, vihreän ja keltaisen. Lähinnä niinkuin ruskan värit. Koristelua olemme suunnitelleet sen verran, että illalla pöydissä palaa kynttilät, ja kukkakoristeet ovat oksia, heiniä, kuivakukkatyylisiä asetelmia jne. vastaavaa. Mielestämme mikään pinkki tai vaalea hempeä koristelu ei käy syksyiseen juhlaan. (Muokattu elokuussa että värit ovat sitten lopullisesti viininpunainen, kerma ja kulta) 

MAALISKUU 2005

Vieläkin on pitopalveluasia auki, muutimme hieman menuamme, ja siksi meni kilpailutus uusiksi. Niiden vertaaminen on todella hankalaa kun ei ole mitään ammattitaitoa, tai yleensäkään juhlien järjestelykokemusta.

Miehen pukuasia alkaa olla selvillä, vuokraa ilmeisesti joko tumman puvun tai sitten saketin. Tumma puku olisi ehkä kivempi, koska luulen että siinä mies saattaisi tuntea olonsa hieman mukavammaksi kuin saketissa, ja se olisi kuitenkin ihan siisti. Joku väriteemaamme sopiva solmio vain kaulaan, ja silleen. Viininpunainen, tai sellainen hehkuva punainen. (Muokattu elokuussa että mies päätyi frakkiin, ja vuokraa sen Frakkipalvelu Namista)

Itse olen miettinyt omia hiuksiani, olen ollut aika pitkän aikaa blondina, mutta nyt jo useamman vuoden olen ollut ns. brunette. Ajattelin siis että lopputuloksena olisi hyvä jos hiuksissani olisi hyvä ruskeahko pohjaväri, ja siinä sellaisia hehkuvan lämpimän punaisia raitoja. Luotan täysin kampaajaani, ja hän osaa myös tehdä sellaiset hyvinvoivilta näyttävät ja kauniit hiukset.

Kuoret on ostettu kutsuja varten, ne löytyivät alennusmyynnistä, olivat olleet ystävänpäivän aikaan myynnissä, ja sen jälkeen olivat 50% alennuksella. Kermanväriset kuoret, joissa vasemmassa alakulmassa kullanvärinen sydän.

Vieläkin tuntuu hyvältä mennä naimisiin, äsken juuri huomasin miettiväni että ensi jouluna olenkin jo rouva. Ihanaa.

HUHTIKUU 2005

No niin, nyt sitä ollaan jo huhtikuussa. 6 kk häihin. Iiks. Miehen kaveri kävi meillä lauantaina, ja hän on tulossa Bestmaniksi häihimme. Hän oli niin tohkeissaan laatimassa ohjelmaa, ja miettimässä kanssamme mihin me häntä silloin hääpäivänä tarvitsemme. Tuli oikein itsellekin sellainen hassu olo, että hei, me mennään ihan oikeesti naimisiin, ja ihan pian. (Muokattu elokuussa että bestman on Mika Salonen)

Kutsuja olen suunnitellut niinkin pitkälle että sisäosa alkaa olla miltei loppuhiontoja vaille valmis, tosin kaksi vaihtoehtoa jäi jäljelle, ja niistä meidän pitäisi valita kumpaa käytetään, ehkä lähetetään molemmilla runoilla. Heh. Ei olisi ehkä hullumpi ajatus.

Pitopalvelua olemme päättäneet käyttää, ja melko varmaa on jo se, että kuka on se onnellinen yritys joka saa häämme ruokapuolen järjestää. Vielä pyysin äskettäin sitovampaa tarjousta, ja sen perusteella teemme lopullisen päätöksen viimeistään toukokuun aikana.

Omaa pukua en ole käynyt vieläkään katsastamassa, enkä oikein osaa sanoa siihen mitään. Muutama juttu alkaa olla selvillä, eli puvussa on oltava hihat, ja sen väri ei ole valkoinen. Minulle ei tule huntua, vaan ehkä joku helmi tai kukkatiara tai kukkakoristeita muuten vaan hiuksiin. Kengät on mahdollisimman matalat, ja luultavammin ne ostan heti kun vaan kesäkuussa lomalla menen shoppaamaan rauhassa. Ja jos sellaiset löytyy. Pussukka on valmiina mun äidillä, sellainen perintöjuttu, mun mummini maailmalta tuotu tuliainen. Sellainen tuntuu aina niin hyvältä.

Tässäpä sitä tunnelmia.. Ainiin, valokuvaaja ei meidän häihin tule. Ei ainakaan siis virallista valokuvaajaa. Maksaa aivan liikaa. Otamme vaan muuten paljon kuvia, ja pyydämme mahdollisesti yhtä ystäväämme toimimaan ns. kuvaajana.

Tässäpä näitä.. ja äsken mies oli varaamassa teatterista meille lippuja lokakuulle, ihan sinne loppuun, ja sanoin vaan että "hei, sitten me ollaan jo naimisissa, ja mä olen oikeasti rouva".

Kävimme huhtikuussa 28.päivä Tuomiokirkossa, siellä oli sellainen Tahdon Tahdon ilta hääpareille. Siellä kuunneltiin häämarsseja, virsiä, ja musiikkia muuten vaan. Puhuttiin vihkikaavoista, ja muista tavoista ja etiketeistä jotka liittyvät kirkkoon. Kirkossa oli varmaan yli  200 ihmistä, ja aika moni oli menossa naimisiin juurikin Tuomiokirkossa.

Lisäksi huhtikuussa on muokattu kutsua, niin että se alkaa olla valmis. Hauskaksi ideksi keksimme, että tapetista saa kivasti sen kutsun ulkokuoren, ja suht' edullisesti. Nyt on tapetti jo ostettu. Vielä kun jostain muistais ostaa sen kutsun sisätekstin värillisen printtauspaperin.
Sitten voisikin jo alkaa kokeilemaan. No, aikaahan on.

Toisen kaason nimitin myös, ja se on hyvä ystäväni. Olemme tunteneet kymmenen vuotta, ja hänet halusin ns. henkiseksi kaasokseni. Siskoni häärää kyllä leikkejä ja ohjelmia, ja puhuu mielellään, mutta tämä ystäväni on mennyt viime kesänä naimisiin, ja häneltä saan ns. oman ikäistäni tunnetta, että kaikki menee hyvin.

Mietittiin hänen kanssa huhtikuun lopulla, että jospa ei otettaisikaan pitopalvelua, jospa itse tehtäisiin ne tarjottavat. Mutta toisaalta, meille on antanut tarjouksen eräs pitopalvelu, ja se tarjous kyllä houkuttelee. Olisi se toisaalta niin helppoa. Itse jos alkaa väsäämään, niin astiat ainakin pitäisi vuokrata, ja kaikki muutkin siihen liittyvät miettiä. Se ei oikein toimisi, vaan aiheuttaisi ehkä hirmuista stressiä. Kun stressaa muutenkin. Hu0h. Tosi jännää tulee olemaan koko kesä ja syksy. Lokakuun 15. päivän jälkeen taas alkaa ihanalla tavalla se seesteinen elämä. Ja hihih, avioelämä.

TOUKOKUU 2005

Toukokuu alkoi tänään. Nyt on siis ensimmäinen päivä toukokuuta. Eilen oli vappuaatto, viimeinen vappuaatto neitinä. Ensi vappuna ollaan jo rouvana oltu 6 kk. Hihih. Hassua. Oltiin vappuaattona eli eilen Linnanmäellä, kylmä oli ja laitteissa ei käyty. Eikä koko aluetta edes kierretty ympäri. Mentiin sitten Peacockiin katsomaan se UIT:n teatteri Aikuisten oikeesti. Ja tultiin kotiin saunaan. Näin rauhallisesti jo nyt, mitäs kummaa ensi vuonna..

On sitten taas jotain kerrottavaa, pitopalvelu on lyöty lukkoon. Saimme niin hyvän tarjouksen ja hyvää palvelua eräältä pitopalveluyrittäjältä että häneen päädyimme. Vaikuttaa ainakin hyvältä.

Bändi on myöskin alustavasti bookattu. Kunnon bailubändi, ja maksaa hunajaa, mutta musiikki on se johon me haluamme panostaa. Säästetään sitten vaikka hääyö-kuluissa, koska tulemme kotiin yöksi, niin hotellihuoneen hinnan verran tuossa on korotusta halvempaa bändiin. Ja tuo on taatusti varmaan sellainen mitä me haemme. Ja haluamme.

KESÄKUU 2005

Kuuluisi ehkä vielä toukokuulle,  mutta kirjataan nyt kesäkuulle kun tänään on 1.6.2005.

Toukokuun lopussa kävimme ekaa kertaa katsomassa koruliikkeessä valitsemaani sormusta, ja se oli mukava se. Hyvännäköinen ja juuri sellainen kuin olin suunnitellutkin. Sopii hyvin nykyisen kihlasormukseni kaveriksi, eikä ole liian hieno. Haluan näet sellaisen sormuksen, jota uskaltaa arkenakin pitää. Ja mulla vaan oli edullinen maku. Valitsin parhaimman sormuksen joskus helmikuussa luettelosta, jossa ei ollut hintoja, ja kun takasivulta kurkattiin hinta, niin huh huh, miltei edullisimmasta päästä on sormukseni. Mieskin siis ilahtui. :)

Valokuvaajan kanssa sovimme myös, että hän ottaa kuvia kirkossa ja juhlassa, ja vihkimisen jälkeen sitten virallisempia potrettikuvia myös jossain ulkosalla sään salliessa, ja sisällä jossain jos sataa kaatamalla vettä. Tai jopa räntää. Mutta voihan olla että kirkas ja ihanan lämmin päivä. Valokuvaaja kuuluu ystäviimme, ja hänelle on kunnia kuvata häissämme. Ihanaa että sekin asia järjestyi.

Toukokuussa tarkalleen ottaen 22.5 olimme Pyhän Laurin kirkossa kuuntelemassa häämusiikkia, siellä oli vastaava tilaisuus kuin huhtikuussa Helsingissä. Tilaisuus oli meistä parempi, paljon käytännönläheisempi ja meille parempia musiikkikappaleita soitettiin. Kuulosti kivalta. Saimme hyvän ajatuksen virreksemme, ja lauluksi, jonka mahdollisesti joku ystävä tai sitten kanttori laulaa kirkossa. Marssitkin alkavat pikkuhiljaa tulla selviksi meille.

Kesäkuussa toisella viikolla vahvistimme bändin. Eli se on nyt sitten varmaa. Muutimme sen verran, että bändi ei soita lainkaan kirkossa. Saamme sinne muuten musiikkia järjestettyä.

Hääpukuja olen nyt käynyt sovittelemassa, ja aivan ihana ja paras löytyi. Ihan itku meinasi tulla kun se oli niin kaunis. Herkkä, naisellinen ja silti ei mikään yliromanttinen lässynlässynasu. Siskokin tykkäsi, kun oli kaason ominaisuudessa mukana makutuomarina.

Kesäkuuussa kun loma alkoi, alkoi hääjuttujen kanssa puuhailu tosissaan. Hääpuvun kävin tilaamassa Tampereelta Morsiusgalleriasta, ja siitä tulee ainoa laatuaan. Mittatilaustyönä tehdään minulle, ja ilman välisovituksia. Hinta on hyvä. Puvun pitäisi olla valmis viimeistään 23.9.2005, eli vain kolme viikkoa ennen häitä. Iiiks.

Samalla tilasin myös puvun värisen pussukan, ja senkin saan sitten puvun kanssa yhtäaikaa.

Kutsut tehtiin juhannuksen jälkeen siskon, elikä kaaso ykkösen kanssa silleen valmiiksi, että ulkokuori on valmis, vain sisältö puuttuu, ja se on helpoin homma. Kunhan saan tulostimeen mustetta, niin senkin voi tehdä.

Kuulutukset pitäisi käydä myös hakemassa, vaikka niillä ei ole kiirus. Nyt on hyvä olo olla, ja suunnitella hääkampausta, kukkia, ja kenkiä, ja alusvaatteita, sekä miekkoselle vaatepuolta.
Ja aikataulua. Ja jännittää jo valmiiksi polttareita. Iiiks.

HEINÄKUU 2005

Mitäs tässä olisi tapahtunut.. Hmm. Ainakin se että kutsut on siis valmiina, kuorien tyylikin on jo malli-ideoitu, eli yksi mallikuori on valmis. Kutsujen sisäteksti on valmis, ainoastaan emaili-osoitteiden laitto vp. kohtaan vielä mietinnässä, ja se vp. päivä päättämättä. Odottaa pikkuisen pitopalvelunkin kantaa.

Kenkiä ei olla vielä ostettu, eikä miehen pukuasia ole selvinnyt. Kukkia olen miettinyt, ja miettinyt ja miettinyt, ne onkin vaikeat. Hääkampaus alkaa olla silleen selvä, että tiaran haluaisin, ja kampaajan olen päättänyt. Pitäisi parin viikon sisällä varata, niin ja meikki myös. Ne tehdään ihan lähellä toisiaan, ehkä 400 m liikkeiden välissä matkaa, joten aikaa ei siirtymiseen mene, ja samassa kulminaatiokolmiossa on myös valokuvaamon studio. Joo, me siis päätettiin mennä sittenkin sellaiseen peruskuvaukseen ennen vihkimistä. Ne pikkuhiljaa muokkaavat sitten aikataulun tuolle päivälle. Hieman pohdinnassa vielä se puku, että onkohan se ala vai yläkautta puettava, koska sehän vaikuttaa pikkuisen aikatauluun. Tai ei paljoa mutta vähän kuitenkin. Kaasoni ovat tuona päivänä minun kanssani melkein koko päivän, saavat pikkuisen omaa aikaa silloin kun olen kampaajalla ja meikissä, mutta muuten heitä sitten tarvitaankin. Onneksi välimatkaa ei heilläkään ole paljon mitään, joten ehtivät vaikka kodeissaan käydä tuossa välissä. Miestä huolettaa meikki, että kestääkö se varmasti ja entäs jos mua alkaa hikoiluttaa ja meikki valuu naamalta pois. On se vaan niin ihanaa kun toinen on tosissaan ja huolehtii asioista joista hänen ei tarttis.

Pikkusälää on mietitty kanssa, äidiltäni saadaan lasit meille. Sellaiset sinikoristeiset jotka heilläkin myös oli omassa hääjuhlassaan kaksi vuotta sitten. Samoin häihin sellaisen vieraskirjan lupasi äiti katsella. Saa jotain itse siis unohtaa. Ihanaa!

Siskoni lupasi ostaa tikkarit hääkarkeiksi, ja ne me koristellaan luultavammin elokuun alkupuolella tai sitten elokuun aikana. Idea on jo mietitty. Materiaaleja ei ole vielä ostettu niihin.

Fiiliksistä sen verran, että ei kaduta yhtään. Tuntuu vaan päivä päivältä ihanemmalta. Olo on hassu, aikaa lasketaan, ja huomataan miten nopsaa se menee eteenpäin. 3 kuukauden päästä olen jo tuore rouva. Iiks. Mies on myös mukana laskuissa ja pohtii näitä juttuja tosissaan. Aika kivaa.

Sen vielä muistin että löysin kivan runon jonka siskoni voisi kirkossa lukea. Hän kun itse sitä vähän niinkuin ehdotti. Ja lisäksi virsi on löytynyt. Ja sitten toinen musiikkiesitys. Jos sille vaan löytyy kirkosta joku laulaja. Aika ihanaa kun asiat alkavat järjestyä.

Nyt vaan pitäisi tämä loppu heinäkuu ottaa rennosti, ja elokuussa vasta touhottaa lisää. Asioita ei tarvitse tehdä valmiiksi liian aikaisin, on ehkä parempi jättää pikkuisen tekemistä sinne syyskuullekin.

Valokuvaaja varattu heinäkuun aikana. Samoin meikki. Ja miehelle varattu frakki, ja sitä sovitettu. Minulle ostettu kengät. Bestmanin kanssa juteltu, tulee syyskuulla käymään luonamme.

ELOKUU 2005

Elokuu alkanut, ja jännitys tiivistyy. Hauskaa lukea jo nyt noita kevään mietintöjä tästä tarinanovellista. Ihanaa että olen saanut tänne säännöllisesti sentään jotain kirjoitettua. Minulla on hyvä tunne tällä hetkellä näistä häistä. Mies on lähdössä 6.8 lauantaina isänsä ja mun äidin miehen kanssa Tallinnaan hakemaan hääjuomia. Ja minä ja kaaso-sisko tehdään sillä välin kutsut lopullisesti valmiiksi, niin että saadaan miehen kanssa kuorettaa ne sunnuntaina ja viedä maanantaina postiin. Sitten alkaakin ilmoittautumisten vastaanotto. Ja istumapaikkojen mietintä. Torstaina 4.8. mennään käymään ekaa kertaa siellä juhlapaikalla sisällä, siellä on silloin ohjelmassa Bingoa, ja mennään samalla sitä katsomaan ja pelaamaan. Ihanaa nähdä se paikka ihan oikein sisällä olemalla. Kuvia ollaan nähty tähän asti.

Mun passihakemus vanhalla nimellä pitäisi viedä yhteispalvelupisteeseen, jotta saan passin, koska pitäisi mennä ehkä suoraan häiden jälkeen häämatkalle ja oma passini menee vanhaksi elokuun lopulla. Auts! Se jos joku on turhaa rahanmenoa, mutta näin se on tehtävä. Lomaa meillä ei ole kuin sitten ensi talvena ja silloin ei välttämättä mennä matkalle, vaan ollaan mökillä. Tai mennään pohjoiseen. Ja sitä ei voi laskea häämatkaksi.

Aika jännää tulee olemaan tämä loppuaika. Paljon tapahtuu, ja paljon vahvistuu. Bändille laitoimme eilen biisilistaa, häävalssit on päätetty, ja eilen oltiin ekaa kertaa oikein virallisessa tanssikoulussa häävalssitunnilla. Aiomme vielä ainakin 2 kertaa käydä siellä harjoittelemassa, vaikka aika hyvin se minusta jo sujui. Paljon oli muitakin tanssijoita, ja hieman oli jo ahdasta siellä salissa.

Hääkarkit tehdään sitten jossain vaiheessa syyskuun puolella. Ne on sellaiset tikkarit, jotka mun siskoni on ostanut, ja koristelukin on mietitty jo miltei valmiiksi, jostain kun löytyisi sellaista värillistä tinapaperia, niin siitä taitepussi päälle vaan ja sisälle värssy pienellä liuskalla, tai ehkä siihen päälle. Ja toiselle kyljelle joku kaunis kullanvärinen sydäntarra. Ja valmista tulee.

Mutta kirjoitan taas jossain vaiheessa kun tulee jotain mieleen, tai jotain tapahtuu. Täällä päässä onnellinen tuleva rouvashenkilö, jolla on paljon tekemistä ja niiiin vähäsen aikaa.

Juhlapaikalla on nyt sitten 4.8. käyty. Oli oikein hyvännäköistä. Kaikki käy hienosti väreihimme. Viininpunainen ja kerma olivat sielläkin salissa esillä. Viininpunaista panelia seinissä, ja kermanväriset verhot ikkunoissa. Kaikki on niin hienoa, kun tila on vasta viime syksynä remontoitu täysin.

Värillinen tinapaperi on ostettu, ja huomenna kokeillaan siskon kanssa vääntää niitä tikkareita.

Hieman vakavampaa ajattelua tähän kohtaan..

Olenko valmis naimisiin? Olenko valmis rouvaksi? Kävimme eilen 4.8. hakemassa kuulutuksetkin, ja esteettömyystodistuksen saa nyt sitten hakea ensi torstaina. Ne luetaan sitten kotikirkossamme 18.9. eli kuukausi ennen häitä. Aika hienoa. Minusta on aika hienoa.

Mietin vaan niin paljon sitä, että onko naimisiinmeno varma asia? Ei sillä että minua kaduttaisi, tai mietityttäisi oman rakkauteni määrä mieheeni, mutta kun... Jotenkin kaikki tuntuu niin lopulliselta. Ja sellaiselta, että mitään ei ole.. enää sitten odotettavissa. Jos lapsia tulee niin ne vielä, ja sitten vaan odotellaan vanhenemista ja lasten kasvua. Ja lopulta sitä vanhuutta. No, onneksi mun mieheni on elämässäni tällä hetkellä todella tärkein elementti. Itseni jälkeen tietenkin. Hehe. Sen verran itserakas pitää olla aina. Päätäkin nyt vähän särkee, ja olo tuntuu kevyeltä mutta silti kaikkea jännää on vielä tekeillä. Mitä lähemmäs päivää mennään, sitä enemmän alkaa tuntua hyvältä ja samalla todella jännältä.

En ensin ajatellut kirjoittaa näitä ajatuksiani tänne, mutta toisaalta luulen että muutaman rouvavuoden jälkeen niitä on ihana lukea. Huomaa sitten miten ihanaa se avioarki on. Ja miten turhaa kaikki panikointi olikaan. Miten turhaa ja samalla tärkeää koska tiedän että se kuuluu asiaan, ja sitäkin pitää olla, jotta siitä päivästä eniten nauttii.

Isäni tekee punaviiniä häihimme, ja isän vaimo saa haettua läheiseltä koululta booliastian. Ja heiltä saamme valkokankaankin, jotta videotykillä näyttämämme valokuvashow meistä saadaan näytettyäkin. Mitäs muuta sitä eilen selvisikään... ? Isän vaimo tekee mehua syksyllä ja sitä käytämme boolissa blandiksena. Kaikki aina ratkeaa jotenkin päin.

Eilen ostimme 4 eurolla ihanan punavalkoruutuisella kankaalla kuorrutetun korin hääkarkeille.

Riisipusseja emme tee, vaan riisi jaetaan sellaisesta pienemmästä leipäkorin tapaisesta korista vieraille siinä kirkon ovilla. Ne riisipussit on osoittautunut todella turhiksi. Kirkkoon teemme ohjelman, ja muuta ohjelmaa ei välttämättä olekaan. Pöytiin Tiimarista tuikkukuppeja, ja sitten jotkut pienet ja yksinkertaiset kukat. Niin ja kertakäyttökamerat joihin sellainen hauska ohje, jotta vieraat osaavat niitä sitten käyttää. Ihanaa saada kuvia eri näkökulmista. Vessanoviin olisi kiva laittaa jotkut yksinkertaiset koristeet, ja naisten vessaan sellainen sukkahousupussi, jossa olisi varasukkiksia, kynsilakkaa, ja vaikka hakaneuloja. Niin ja päänsarkylääkettä.

10.8. teimme kaasosiskon kanssa häätikkareita. Aloitimme urakan ja saimme noin 40 valmiiksi, ja siis noin 100 jäljellä. Huh, mikä homma. Sujui onneksi aika nopsaa kun saimme kiinni siitä jujusta ja pääsimme ns. vauhtiin.

11.8. haimme kirkkoherranvirastosta esteettömyystodistuksen ja vihkiraamatun. Viemme ne sitten sinne kirkolle meidät vihkivälle papille.

Elokuussa 14.8.saimme myös varattua lennot häämatkalle ja hotellin. Menolentomme on maanantaina 17.10. aamulla, ja paluulento sunnuntaina 23.10. illalla myöhään. Nautitaan ja nautitaan varmasti täysillä, niin kauan ollaan tätä matkaa odoteltu.

Nyt on 15.8. ja mieheni 30-vuotissyntymäpäivä. Ihanaa. Ja 2 kk häihin. Auts. Jännää on ja tulee olemaan. Paljon ohjelmaa ja tekemistä vielä ennen, mutta hyvä vaan koska muuten sitä vasta jännittäisikin.

17.8. Keskiviikkona

Kirjoitan nyt tänne "hääsivun" puolelle hieman ajatuksiani ja mietteitäni tästä naimisiinmenosta ja siihen liittyvistä tunteista. Nämä sivuthan eivät ole linkitettynä tuonne sivulle lainkaan koska ne sisältää sellaisia ajatuksia jotka eivät ole julkaisukelpoisia. Tai ei näissä mitään pahaa ole, mutta en vaan halua että ne on julkisia ennen häitä. Eihän koskaan tiedä kuka tätä sivua lukisi. Hihi.

Tänään tuntuu todella uhkaavalta mennä naimisiin, tuntuu että sitten on ns. elämä valmis. Vauvaa vaan odotetaan sitten ja kasvatetaan lapset isoiksi, ja vanhetaan yhdessä. Onko se sitten elämää? Minusta on. Rakastan todella syvästi miestäni, ja tunnen että voimme olla ikuisesti onnellisia. Hieman mietin sitä kun mieheni on aika hiljainen, ns. puhumaton tunteistaan ja ajatuksistaan, että saako hän riittävästi tässä meidän liitossamme onnellisuutta ja iloa. Uskoisin kyllä että näin on, mutta koskaanhan en sitä voi tietää. Minusta tuntuu että elämä on elämää, ja elämään kuuluu välillä tällaiset turhautumiset, ja mietintämyssyhetket. Mutta ihanaa aikaa tämä hääsuunnittelu ja häiden odottelu on ollut, ja on, ja en yhtään silleen ole niinku häästressissä paitsi että on sitä kyllä ilmassa todella paljon. Eniten tällä hetkellä murehdituttaa pukuasiat, eli lähinnä että tuleeko se minun puku valmiiksi ajoissa, ja onko se sopiva ja onko se sellainen kuin halusin, ja entäs jos ei ole, niin mistä saan parissa viikossa jonkin sopivan puvun, joka on vielä mieleiseni.  

Kengät vaihdettu yhtä kokoa isompiin tässä vaiheessa. Onnistui kivuttomasti. Ihanaa!

SYYSKUU 2005

3.9. Polttarit!

Polttarit vietetty. Tässä hieman tarinaa siitä päivästä. Saattaa olla että juttu täydentyy tässä
vielä muutaman päivän sisällä, kun muistuu mieleen juttuja.

Klo 9.30 lauantaina soi ovikello, ja siellä olivat kaasot, sekä 3 muuta kaveriani.
Sain käteeni vihkon, jossa oli ensimmäisenä tehtävänäni pakata reppu, ja sinne kaikkea
mahdollista sekalaista tavaraa. Kunhan saan joskus itselleni sen vihkon, niin voin täydentää
tavaralistan.

Tärkeintä oli se, että en saanut ottaa mukaan lompakkoa, puhelinta ja avaimia.

Klo 10 tuli minua ja seuruetta hakemaan vpk:n paloauto. Siinä vaiheessa olin jo ihan paniikissa.
Menneisyyteeni kuuluu oleilu vpk-asemilla ja seurustelu niiden palopoikien kanssa. Tämä siis joskus 10-15 vuotta sitten ollutta aikaa.

No, sykemittari kädessä ja reppu selässä suuntasin muun porukan perässä paloautolle, ja siellä sitten menin eteen istumaan. Söpö nuorimies oli kuskina ja sitten ajoimme läheiselle koululle, eli vanhalle yläasteelleni & lukiolleni, ja siellä suoritin toisen tehtävän eli vedin leikkimielisen leikin tai kilpailun porukalle. Karhu nukkuu, karhu nukkuu... jne leikittiin sitten muutaman minuutin ajan.

Sieltä suunnattiin paloauton kyydillä vpk:n asemalle, ja siellä oli pienimuotoinen ensiaputehtävä.

Sieltä käveltiin sitten toisen kaasoni luokse, jossa oli aamiaista ihanasti katettuna ulkosalle.
Heillä on omakotitalo, ja ihana katos, jossa kunnollinen puutarhakalusto. Siellä sitten oli herkkuja jos jonkinmoisia, croisantteja, patonkia, kakkua, kuohuviiniä, hedelmiä jne jne..

Pari munankäsittelytehtävää oli vuorossa, sain keitetyn munan, josta mun piti arvata että kuinka monen minuutin muna se on, ja arvasin aika pieleen. Luulin 3 minuutin munaksi, mutta se muka oli 6 minuutin muna. Aika löysä oli vaan keltuainen vielä. Sitten jouduin erottelemaan valkuaisen keltuaisesta ja siinä omalla erikoisella tekniikallani suoriuduin hyvin tehtävästä. Vielä sain tehtäväksi paistaa kaksi häränsilmä kananmunaa.. Ja se oli aika vaikeeta. Kypsyysaste sai hyvän arvosanan, vaikka itsestäni ne oli vielä ihan raakoja.

Sitten oli vielä vuorossa suomipop-visaa, ja silleen.

Lähdimme liikenteeseen kahdella autolla, ja menimme Linnanmäelle, jossa tiesinkin joutuvani Vuoristorataan, koska siellä en ole koskaan ollut. Selässäni oli lappu "nörtti löysi nörtin", ja sydämiä koristeena. Linnanmäellä sain vielä poskiini sydämet kasvomaalauksessa, ja sitten kävimme vielä koko porukalla Vekkulassa. Lisäksi  jouduin siihen sellaiseen hepparataan, koska pitäähän tulevan aviovaimon osata ratsastaa. Vuoristorata oli muuten ihan lälly, ja syke siellä huipulla oli 187. :)

Plussapallohahmojen kanssa mua kuvattiin, ja sellaisen kummituksen.

Sieltä suunnattiin sitten piknikille Kallioon puistoon, ja syödä mussutettiin taas pizzapaloja, ja salaattia, ja juotiin siideriä. Siskon luokse sieltä ja siellä piti nimetä kaikki mahdolliset entiset miesten nimet, ja niitähän kertyi yllättävän paljon, kun ihan kaikki ala-asteaikaiset ihastuksetkin piti nimetä. Muut muisti niitä vielä pari lisää, kun mä olin muistanut jo ihan kaikki. Ne kirjoitettiin sellaisille pyykkipojille, ja niistä luvattiin päästä eroon vielä illan aikana. Yhteen tuli muuten tämän nykyisenkin sulhasen nimi.

Sieltä lähdettiin saunaan yhteen saunaosastoon, jossa oli uima-allas. Siellä nautittiin ihanasta löylystä, ja uinnista, ja sitten oli vuorossa todellinen yllätys. Mun silmät sidottiin ja mut vietiin sellaiseen nojatuoliin sinne sauna-osastolle, ja kun side avattiin niin edessäni oli 2 tanssijapoikaa. Jeeee. Ihan oikeesti ne olivat strippareita. Huh huh! Nuoria, ja hyväkroppaisia, ja tanssivat kaksi biisiä, ja sain niiltä sellaisen ison perhostikkarin, suoraan toisen boksereista. Auts! Me vaan kaikki hihitettiin, kun ne oli jotenkin niin hassuja. Kivaa oli! Ja se oli sellaista tasokasta tanssia ja strippausta. Kaiken ne kyllä vilautti, mutta silleen siististi pyyhkeen alta.

Vielä ennen lähtöä mun yks kaveri meikkasi mut, hän on maskeeraaja ammatiltaan, ja se sujui hyvin. Sain kivan meikin iltamenoihin.

Sitten mentiin syömään Colorado-ravintolaan. Siellä herkuteltiin taas lisää. Ja sain yllätysdrinkin, joku mansikka margarita tms. jäinen mansikkadrinksu se oli. Ravintolan poken kanssa tanssin vielä valssit sieltä lähtiessä, koska se oli yksi tehtävänä "tanssia valssia vieraan miehen kanssa".

Kolera-altaaseen käytiin syömisen jälkeen heittelemässä ne kaikki entiset ihastukset, vain nykyinen jäi jäljelle. Ja koska se on sininen pyykkipoika, niin sen mä kuulema voin laittaa hääpussukkaankin sitten, jotta on sitten sitä jotain sinistä mukana.

Sitten istuttiin vielä Kappelin terassilla iltaa juoden minttukaakaota, ja porukka lähti siitä sitten luvallani kotiin. Menin sitten siskolle yöksi, ja sieltä sain soittaa kullalle kotiin, että elossa ollaan.

Ihanat ja täydelliset polttarit! Kivaa oli, ja kaikki mukana olleet nauttivat täysillä kaikesta!

 

Miehellä vielä edessäpäin.. Nuo sujui kyllä kaikin tavoin hyvin, vaikka olinkin kipeänä. Mulla oli lääkekuuri päällä, ja korva kipeä, mutta Buranan voimalla eteenpäin. Hyvin meni!

 

Maanantaina 12.9.

 

 Nyt on viikonloppuna shoppailtu. Sormukset on tilattu, nykyiset sormukset putsattavana, ja miehen sormus suurennettavana. Petivaatteet hääyöksi hankittu. Mun alusvaatteet hankittu! Jee Jee!  Miehen bestman tulossa perjantaina 16.9 meille. Suunnitellaan sitten yhdessä hääpäivää, ja sen aikataulua. Hän asuu kauempana niin ei ole usein käynyt, viimeksi joskus touko/ kesäkuussa. Ja silleen.

 

Mulla on lauantaina 17.9. koekampaus ja koemeikki. Aika hienoa. Mun mielestä on kivaa kun aika käy vähiin, saisi olla vaan vielä vähemmän aikaa jäljellä. Joku 2-3 viikkoa riittäisi. Hih. En niinku meinaa keskittyä mihinkään enää. Töissä meinaa mennä kaikki aika täällä vaan kirjoitteluun tai Amoriinille kirjoitteluun. Huh. Ja viikonloppuna ostettiin netistä Lontooseen TravelCardit viikoksi. Eipä tarvitse niitäkään sitten ostaa. Ihanaa! Se matka senkus lähestyy. Nyt on 1 kk ja 3 pvää häihin. Wau! Hyvä on fiilis, ja ei kaduta yhtään! Rouvana oloa odottelen innolla.  

 

Maanantaina 19.9.

 

Olikin tapahtumarikas loppuviikko ja viikonloppu.

Tiistaina illalla mulle tuli taas kuumetta, ja ilmoittelin töihin etten mene töihin keskiviikkona. Keskiviikkona kävin lääkärissä, ja sain loppuviikon sairaslomaa ja antibiottikuurin. Korvakäytävän tulehdus. Ja korvatippoja myös.  No, keskiviikon ja torstain mä sitten nukuin ihan sikeästi päivät, ja paraninkin, eli lääke alkoi vaikuttaa.

 

Torstaina illalla mentiin sitten kaasojen ja sulhon kanssa käymään siellä juhlapaikalla. Saatiin siellä sovittua milloin saadaan avaimet silloin perjantaina, ja milloin luvattiin että tila on vapaa sunnuntaina. Sovimme että avaimet saadaan klo 16, ja että tila on vapaa ja siivottu klo 14. Siellä alkaa joku yhteislaulutilaisuus, joten siksi haluavat hieman aiemmin avaimet sunnuntaina. Alustavasti oli sovittu klo 16, joten kahden tunnin ero ei meille merkkaa mitään. Mitattiin pöydät ja se sali, ja nyt voidaan sitten piirrellä pohjapiirustuksia. Ja suunnitella pöytäkarttoja.

Perjantaina tuli sitten bestman meille, ja rupateltiin hänen kanssa silloin illalla niitä näitä kuulumisia, ja lauantaina mä lähdin sitten koekampaukseen aamulla klo 9. Kampauksesta tuli mun mieleinen, vaikka se nutturaksi sitten menikin. Ihan käytännön syistä, koska jos yhtään on kostea ilma silloin niin avoimet kiharat ei mun hiuksissa kestä, vaan ne suoristuu ihan tikuiksi. Lössähtää ns. No, sitten katseltiin mun tulostamia kuvia, ja kampaaja teki sellaisen nutturan jonka päälle tuli sitten kiharalenkkejä mun omista hiuksista. Eli nuttura ei näytä sellaiselta junttinutturalta, vaan tosi hyvin näkyy että mun hiukset on pitkät. Se oli mun tarkoitus, koska en mä ole niitä siksi kasvattanut että ne voi sitoa kiinni tiukalle nutturalle. Sitten sovittiin että hiuksiin tulee kukkia, eli sellaisia shamppanjanvärisiä ruusuja niihin kiharalenkkien väleihin. Tulee varmaan ihana kampaus.

Tällä viikolla meinasin mennä tilaamaan kukkia. Hääkimppuun tulee shamppanjanvärisiä ruusuja, ja hiuksiin siis myös. Samoin kaasojen hiuksiin yhdet sellaiset jotka voi sujauttaa korvan taa. Ja sulholle ja bestmanille vieheet samanlailla.

Meikki oli myös positiivinen kokemus, ja lopputulos oli hyvä. Meikkaaja meikkasi mut luonnolliseksi ja meikki oli tosi raikas ja ihana. Ja kesti hyvin, koska kun mentiin klo 21 jälkeen saunaan oli meikki vielä tosi hyvänä, ja samoin hiukset. Sunnuntaina sitten aamulla mentiin kirkolle, ja saarna oli tosi outo, mutta sopi hyvin meidän kuulutuksiin. Perhemessu oli kirkossamme, ja ekana virtenä oli aivan sattumalta meidän vihkivirtemme. Olin todella hämmentynyt. Kaikki vanhemmat oli myös paikalla, ja sitten tultiin meille sen jälkeen kahville. Oikein perinteistä siis. Nimemme sanottiin oikein ja kaikki oli tosi hyvin. Nyt tuntuu oikeasti siltä että naimisiin tässä ollaan siis menossa.   

Puku hermostuttaa koska siitä ei kuulu vieläkään mitään! Argggh!  No, tämä viikkohan on oikeasti vielä aikaa. Silti jännittää että mitä jos siitä ei tullutkaan mulle hääpukua, vaan joudun paniikissa ostamaan jonkun varakappaleen. Nyyyh. No, onneksi sekään ei saa mun onneani katoamaan, sillä se olisi tarkoitettu niin, ja elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa.

 

Keskiviikkona 21.9.

 

Nyt on tehty siskon kanssa eilen ja maanantaina paikkakortteja, vasta noin puolet tehty, ja puolet tekemättä. Puuuh. Se on kyllä tosi tylsää hommaa. No, onneksi ne nyt alkaa sujua. Pitää vaan lisää hakea tänään viininpunaista kartonkia. Ja kermanväristä ohutta paperia myös ainakin 100 arkkia. 1 paketti mulla vielä on, mutta se menee kirkko-ohjelmiin ja toinen mokoma tarvitaan niihin pöytiin jaettaviin ohjelmalehtisiin, jossa mm. tietoa menusta ja tietoa kertakäyttökameroista, ja vieraskirjasta ja samassa lehtisessä on myös pöytänumero näkyvillä. Eli se puoli esitteestä on niinku päälläpäin.

 

Tiistaina 27.9.

 

Paljon on taas tapahtunut. Viime viikolla torstaina (22.9) tavattiin juhlapaikalla se pitopalveluihminen ekaa kertaa, ja vakuutuin. Hän vaikutti hyvältä ja luotettavalta ihmiseltä, oli kuitenkin rento ja ns. tavallinen eli uskoisin että meidän häissä saadaan hyvää ruokaa kauniista asetettuna tarjolle. Sehän on tärkein tehtävä hänelle. Saimme kaason kanssa hyvin kyseltyä häneltä asioista. Isäni vaimo lupasi huolehtia meille booliastian, ja se onkin kiva kun siinä on sellainen hana, ja se on helppokäyttöinen. Silti ihan kauniskin. Lisäksi saamme hänen kauttaan keittiöön toisen kahvinkeittimen, koska siellä tilassa oli vain yksi, ja yhdellä ei oikein taideta pärjätä. Perjantaina (23.9) kävimme sitten sisko-kaasoni kanssa shoppailemassa. Ostin miehelle frakkisukat. Ja itselleni hääkenkiini pohjalliset sekä hieman sukka-juttuja, lähinnä kokeeksi. En ole vielä päättänyt laitanko sukat, vai peräti sukkahousut. Katselimme myös kakkukoristeita mutta ne ei olleet kovinkaan järkeviä. Emme haluaisi tylsää hääparipatsasta sinne kakkuun, vaan jotain meidän näköistä ja sitä ei oikein aina löydy. Ehkä meille tulee vaan jotain simppeliä. Lauantaina (24.9) sitten koitti se suuri päivä. Lähdettiin Tampereelle ja mentiin katsomaan mun hääpukua, joka oli siis valmistunut keskiviikkona viime viikolla (21.9). Puku oli ihana. Juuri sellainen kuin sen olla pitääkin. Värisävyt oli kivat. Kuviointi (brodeeraus) oli kivannäköistä, ja mikä tärkeintä puku oli silleen sopiva, että mitään ihan kamalia korjauksia siihen ei tarvittu, helmaa lyhennetään, ja olkaimia kiristetään ja pikkuisen otetaan rintamuksesta sisään. Mulla oli mun hääalusvaatteet päällä, ja kengät mukana ja ne oli hyvät kanssa. Lauantaina sitten illalla rentouduttiin miehen kanssa punaviinillä ja saunomisella. Kun olin niin onnellinen kun puku oli tullut, ja oli vielä sopivanoloinen. Ja sisko-kaaso tykkäsi kanssa siitä. Eilen sitten eli maanantaina (26.9.) haettiin meidän sormukset Jumbosta. Kihloista oli tullut kuin uudet, olivat mun mielestä jopa paksummat kuin ennen ja kiilsivät ihan hulluna. Ja mun vihkisormus oli niin ihana ja kaunis. Ja sain siihen kauniin sydänrasian. Hienoa! Olo alkaa olla hyvä. Tämän päivän jälkeen 8 työpäivää ja sitten viikko ennen häitä lomaa, jotta saadaan hoidettua kaikkia juoksevia asioita, ja hakea miehen puku, ja tehdä kirkko-ohjelma rauhassa loppuun ja ja ja ... tukussa pitää käydä vielä kerran, koska kaitaliina puuttuu ja puuttuu myös laseja / mukeja. Ai niin, tukussa kävin keskiviikkona (21.9) kaason kanssa, ostettiin ihana kermanvärinen liina pöytiin, ja lautasliinat (viininpunaiset) iltapalalle ja ruualle, mutta siis kahvilautasliinat puuttuu vielä, ja tuohon kermanvärisen liinan päälle tuleva kaitaliina. Ja jotain muovisia mukeja, esim. boolia varten. Eilen hankittiin samalla Jumbosta miehelle t-paitoja, ja käytiin Instrussa kiristyttämässä hänen silmälasit kuntoon. Sokokselta Tapiolasta ostettiin miehelle aluspaita frakin alle ja kivat alushousut sinne häihin hälle kanssa. Tässäpä taas kuulumisia. Paljon ehtii tapahtua, ja aina ei ehdi tänne kirjoitella. Koetan kuitenkin kaikki päätapahtumat kirjoittaa niin näitä voi sitten itsekin lukea kun joskus haluaa tätä häähässäkkäaikaa muistella. (Jos joskus muka haluaa tätä kaaosta ja sekamelskaa muistella). Hihi. Hyvältä tuntuu tämä naimisiinmeno. Kivaa on. Ja uskon että kivaa tulee myös olemaan eloni rouvana. Loppuvuodelle on kivoja bookkauksia, teattereita, ja mökkireissuja tiedossa ja talvella jatketaan samaan malliin.

 

Keskiviikkona 28.9.

 

Eilen käytiin Ikeassa, ja ostettiin sieltä tuikkulaseja. Olivat tosi halpoja. Ostettiin yksi 4 kappaleen paketti, ja koepoltettiin niissä tuikkuja illalla. Eivät kuumentuneet eivätkä muutenkaan olleet hullummat. Haetaan siis niitä lisää. Pitää tänään vaikka laskea paljonko niitä vielä tarvitaan. Sitten käytiin varaamassa paikallisesta kukkakaupasta hääkukkia, mutta peruin ne tänään, koska palvelu oli niin ala-arvoista, että ei sellaisesta viitsi mitään ostaa. Pakko valikoida edes palvelun takia. Myyjää ei tippaakaan kiinnostanut mitä kaikkia kukkia tarvitsen, eikä hän ollut yhtään asiakaspalveluhenkinen. Olen itse asiakaspalvelualalla ja tiedän ettei aina ole "hymyilen-olen onnellinen" päivä, mutta kyllä nyt silti voisi vaikka yrittää. Mennään tänään kokeilemaan toista paikallista yrittäjää. Heheh. Hirveetä toisaalta olla näin nipo, mutta en vaan viitsi suosia huonoa yrittäjää. Tiedän mitä haluan ja millaisia kukkia, mutta olisi kyllä ihanaa jos myyjä edes vähän yrittäisi kysellä ja tarjota omia mielipiteitään. Mä kun en ole kuitenkaan mikään ammattilainen, ja pohdin ja teen vielä valintoja siellä liikkeessäkin. Jotta semmosta. Ja silleen. Eipä siinä sitten muuta. Tänään on sitten ihana iltapäivä ja ilta tulossa. Menen heti töiden jälkeen hierojalle, saa vähän niskoja ja hartioita rennoiksi, ja miehen vuoro on sitten ensi viikolla. Lähden töistä tänään jo puoli kolmen aikaan. Ihanaa. Ja huomenna sitten tulen vielä vähän myöhempään. Olen kyllä sitten myöskin myöhempään, mutta mies varmaan hakee että sillä ei ole silleen väliä. Meillä on ihmisiä täällä sairaana joten ollaan vajaamiehityksellä, ja siksi vuorot hieman vaihtelee. Ensi viikolla aloittaakin meillä taas hyvä ystäväni J täällä töissä. Hän palaa äippälomalta. Ihanaa! Olenkin jo kaivannut häntä, ja yhteisiä ruokiksiamme. On meillä muutenkin hyvä porukka, mutta vain hänen kanssa on sellainen tietty sävel. Perjantaina on firman syysjuhlat, ja menen sinne ainakin käymään. Sitten onkin - ihanaa - viikonloppu!

 

Ja kahden viikon päästä on jo häät. Auts. Aika nopsaa menee aika. Enää siis tämän päivän jälkeen 7 työpäivää ennen lomaa. Ihanaa! Ja se loma on jo ihanaa. Kun saa rauhassa nukkua silloin kun nukuttaa, ja aiomme levätäkin hieman varastoon, koska tiedän etten ainakaan silloin edeltävänä yönä nuku yhtään tuntia. Ehkä jotain muutaman minuutin torkkuja. Heheh. Nyt tuntuu todella hyvältä. Kaikki alkaa selkenemään. Hyvä mieli ja ihana olotila. Ja ensi viikolla on kasvohoito vielä kerran ennen häitä, ja samoin sitten vielä ennen loman alkua kampaaja, jossa katsotaan onko väri hiuksissani vielä hyvä.

 

Torstaina 29.9.

 

On nyt hyvä olla. Mentiin eilen töiden jälkeen kotisuuntaan, kävin 30 min. hierojalla, tuli ihana hyvä olo. Sitten ajoimme kukkapaikkaan, ja siellä oli hyvä palvelu. Saimme kaikki haluamamme kukat. Morsiuskimpun, vieheet (2 kpl), kaasojen tukkakukat (2 kpl), mun hiusten kukat (10 kpl), ja heittokimpun, sekä sen noutopöytäkukka-asetelman. Hintaan 150 euroa. Ei mikään ihan paha, mutta kyllä siinä on aika paljon, varsinkin jos markkoihin kääntää. No, kerran sitä vaan... ja silleen. Käytiin sitten maksamassa meidän valokuvaus, jotta ei sitä tartte enää hääpäivänä maksella.

Ä-R-P-Ä-K-K-Ä

Tiistaina 4.10.

No nyt sitten vasta ehdin tänne, vaikka paljon on tapahtunut sitten edellisen käynnin jälkeen. Torstaina olinkin iltavuorossa, ja mies varmaankin haki mut töistä. En nyt muista mitä tehtiin illalla, mutta jotain hääjuttua varmaan kuitenkin.Eiku käytiinkin katsastuttamassa meidän auto kun oli Katsastusten Yö-tapahtuma katsastusasemilla. Oltiin viime vuonnakin samoin silloin samoissa puuhissa. Hyvin meni läpi, eikä ollut mitään vikoja tai huomautettavaa. Perjantaina olin sitten syysjuhlissa firmamme perinteisissä sellaisissa, mies tuli hakemaan mut keskustasta klo 22 maissa, ja vietiin mun yks kaveri samalla kotiin. Sitten tultiin kotiin itsekin. Nukuttiin hyvin yö, ja lauantaina olikin sitten miehellä polttarit.

Hänet haettiin päivällä klo 12.15, ja bestman soitti vaan mulle ja sanoi että pyydä että Jani laittaa kengät jalkaan ja tulee teidän ovelle. Olin jo valmiiksi pakannut hälle vaihtovaatteet ja saunakamat mukaan, niin ja maiharit. Bestman tuli ovelle vastaan, ja heittivät samantien hupun miehelle päähän, jottei näe mitään. Samalla kun ehtivät lähteä tajusin että olin pakannut väärät kengät miehelle mukaan. No, tekstari bestmanille ja hän kurvasi vielä hakemaan ovelta oikeat kengät. Jotta semmosta. Paljoa en tiedä polttareiden kulusta, mutta traktorilla ajoa, splättäystä, savusaunaa, ja miehistä juhlintaa oli ollut. Mies oli aika kehnossa kunnossa kun tulivat yöllä kotiin, mutta pahaa oloa pahempaa ei ollut. Sunnuntai menikin sitten lepäillessä. Jotta semmosta.

Maanantaina eli eilen kävin kaasoni kanssa tukussa toista ja ehkä myös vikaa kertaa. Ostimme puuttuvat kamat, eli muoviset kirkkaat boolimukit, sitten kahville lautasliinat, ja sitten löysin sellaisia sydämenmuotoisia nameja. Niin ja se viininpunainen kaitaliinakin ostettiin. Käytiin myös Ikeassa, josta ostettiin sellaiset lasiset tuikkukupit. Niitä on nyt sitten reilusti, että saadaan kaksi per pöytä. Sitten käytiin miehen ja kaason, ja kaason miehen kanssa lähistöllä olevassa ravintolassa syömässä.

Mies on nyt sairaslomalla ranteensa takia, eli on vielä huomisen kotona lepäilemässä. Sitten ollaan kaksi päivää kumpainenkin vielä töissä, ja sitten alkaa ihana ja odotettu L.. O..M..A!!! Voi jee, kun sitä odottaakin. Tänään menemme äitini ja miehensä kanssa Tuusulan kukkatarhalle katsomaan niitä pöytäkukkia. Yksi per pöytä olisi tarkoitus laittaa ja kirkkaat tuikkukupit siihen sitten viereen. Riittävän hyvä ja silti ihanan kaunis yhdistelmä. Ne kun tulee sille viininpunaiselle kaitaliinalle, ja sitten se on sellaisella kermanvärisellä pöytäliinalla, joten ajattelin että jos kukat olisi jotain vaaleita. Sellaisia miniruusuja / pienoisruusuja mä olen ajatellut, äiti ei vaan niille oikein täysin ole lämmennyt. Ihmettelen suuresti.

Ai niin, tänään mies oli ostanut meille matkalle mukaan sellaisen adapterin, ja sitten sellaisia ulkotulia sinne juhlatalon pihalle, eli kaksi isompaa pihalle käännyttäessä, ja sitten pienempiä sinne pihalle.

Maanantaina 10.10.

Voi miten paljon on tapahtunut. Huh. Muistankohan kaiken? No, mutta viime tiistaina kävimme kukkatarhalla, siellä ei ollut mitään. Sitten ajoimme vielä miehen kanssa Plantagenille, ja sieltä löysimme valkoisia tulilatvoja. Ne varmaan ovat meille tulevia pöytäkukkia. Ainakin nyt tuntuu siltä. Täytyy vaikka perjantaina käydä ostamassa, niin saadaan suoraan vielä juhlapaikalle.

Keskiviikkona sitten mulla oli kasvohoito, ja mies kävi sillä välin kävelyllä. Se oli hyvä kasvohoito. Tykkäsin oikein taas. Ja tuli kaunis morsian olo. Hehe. Torstaina olikin sitten
kaaso tuonut meille hirmu määrän pakastimeen iltapalajuttuja. Miehellä oli iltavuoro.

Perjantaina menin itse autolla töihin, ja töiden jälkeen kampaajalle. Hiuksiin laitettiin vielä uusi väri, jotta ovat oikein hyvännäköiset häissä. Sitten hain siskon ja haettiin mies töistä. Matkalla käytiin lääkärissä, kun olin vinksauttanut jalkani, niin kävin näyttämässä, jotta paranee häihin ja matkalle. Sain tulehduskipulääkekuurin.

Lauantaina lähdimme kaasojen kanssa ajoissa matkaan, haimme hääpukuni Tampereelta kotiin. Ihana se oli edelleen, ja niin sopiva. Ostin sieltä sitten sukkanauhan, ja sellaisia body stripejä joilla puku laitetaan paikalleen kaula-aukolta, ja olilta, sitten näyttää oikein hyvältä.

Teimme lauantaina miehen kanssa paikkakortit loppuun. Ja muutenkin oli ns. reipas päivä. Saunoimme vielä illalla.

Sunnuntaina oli laiska päivä, siivosimme tosin, ja miehen vanhemmat kävivät kahvilla. Käytiin vielä sitten iltakävelyllä miehen kanssa, ja katsoimme Idolsia, sekä Big Brotheria.

Nyt on hyvä olo odotella häitä. Huomenna mennään tanssitunnille, meille ihan privaatti tunti, ja sitten pitäisi häävalssi taitaa. Keskiviikkona vuorossa kirkolla harjoitukset, ja torstaina miehen puvun haku. Sekä mun kynsien laitto. Perjantaina sitten juhlapaikan koristelua ja muuta loppuvalmistelua. Kaikki on hyvällä mallilla. Ja se tuntuu ihan sydämessä asti. Minä olen onnellinen morsian, ja se on TOTTA. Mieheni on paras minulle, hän on niin hellä, kiltti, hauska ja yhtä ihana kuin minä hänelle. Mulle se ainoa oikea.

Sunnuntaina selvisi hääautommekin eli se on 1959 vuoden Buick Electra, 2-ovinen malli. Väriltään vaaleansininen. Wau. Kuskina on Tero Salovaara. Jee. Se on mun isän vaimon pojan lahja meille. Aika hyvä lahja täytyy sanoa.

Tiistaina 11.10.

Aamulla miehellä oli ensin hieroja ja sieltä lähdimme liikenteeseen, ja menimme kaupungille. Siellä menimme Åke Blomqvistin tanssikoululle, jossa meillä oli yksityinen tanssitunti (30min). Tanssimme siellä häävalssiamme, juurikin sitä oikeaa. Leena Blomqvist opasti meitä, ja saimme hyvät viimeiset ohjeet. Selvisi myös se että hääkimppua ei ole tarkoitus pitää häävalssissa mukana, vaan ilman sitä tanssitaan. Samoin pussukka on tarkoitus jättää pois.

Tiistaina kävimme vielä ostoksilla.

Keskiviikkona 12.10.

Lähdimme aamulla kirkolle, jossa meillä oli papin kanssa tapaaminen. Siskoni oli mukanamme, koska hän on kaasomme. Myös valokuvaajana toimiva ystävämme oli paikalla, koska hän halusi testata kirkon valaistusta, ja otta